Runar ja Kyllikki

Keväällä 2020

Rooleissa:

Runar - Antti Heikkinen ja Kyllikki - Elina Parviainen

Jaana Hartojoki, Vilma Huhtala, Kaija Parviainen, Hanna Pirskanen, Raili Pursiainen, Ismo Rautiainen, Pekka Räsänen, Antti Saarelainen, Anna Saastamoinen, Ari Saastamoinen, Pauli Ulmanen ja Marja-Kaarina Väänänen

Ohjaajalta:

Vuonna 1971 valmistunut ja kolme vuotta siitä Jouko Turkan ohjauksessa Kotkan teatterissa kantaesityksensä saanut, aikansa ns. kohunäytelmä on teemoiltaan ja väittämiltään ikiaikainen. Runar ja Kyllikki on samalla vanha ja viisas, nuori ja rauhaton tarina siitä, kuinka kyläyhteisön yhdessä kehräämä todellisuus muodostuu arjesta ja fantasioista, salaisuuksista ja niiden peittelystä.

Mutta ennen kaikkea se on näytelmä heikomman yksin jättämisestä, jossa viimeinenkin mahdollisuus totuuden tunnistamiseen hävitetään, kun yhteisön tarve kääntää katse pois itsestään kasvaa. Kylää kohdanneeseen tragediaan – Kyllikin kuolemaan – tarvitaan syyllinen, joka kuin yhteisellä sopimuksella on joku, jolla on vähiten voimia tai kykyä puolustautua. Jonkun on otettava toistenkin synnit kantaakseen, kun moraaliltaan ja myötätunnon kyvyssään heikommat eivät siihen pysty. Eivät aiemmin, eivät nyt, saati tulevaisuudessa. Kaksinaismoralismi on kuin musta aukko, johon liian moni putoaa - jopa hän, joka kantaa kirkkainta ja kauneinta valoa.

8 romaania, 3 runokokoelmaa, 20 näytelmää, 13 tv-näytelmää, 16 kuunnelmaa, 6 elokuvakäsikirjoitusta tehnyt ja Valtion palkinnoilla sekä Jussi-patsaalla palkitun kirjailija Jussi Kylätaskun 40 vuotta jatkunut taiteilijanura hakee vertaistaan. Ihmisen muisti on lyhyt, nykyisyys omissa käsissä ja tulevaisuuden näkymät vaihtelevat, eivätkä jotkut edes muista kirjailijaa saati hänen tuotantoaan. Mutta olen varma että he, jotka muistavat, ovat mielissään, että Nilsiän harrastajateatterin 40-vuotisjuhlinnan aloittaa juuri Runar ja Kyllikki-näytelmä – hauraampaa ja vahvempaa tarinaa ihmisestä saa nykynäytelmistä hakea.

Itsellä on ollut onni saada seurata Jussin työskentelyä ja työn hedelmiä aika ajoin hyvinkin läheltä. Olen istunut hänen työhuoneessaan, kun hän on viimeistellyt Seinäjoen kaupunginteatteriin tilattua Caligula-näytelmää ja testannut dialogin pätkiä aloittelevalla keltanokkakirjailijalla. Olemme vaikuttuneet Jussin ja vaimonsa Liisan kanssa viileässä kesäillassa tikkuisilla puupenkeillä Mallusjoen Kesäteatterin Runar ja Kyllikki-näytelmäversiosta. Olen saanut ihmetellä kuinka kirjailija kahlitsee alkupäiväksi itsensä Haapojan jalkapuuhun ja loppupäivästä vie omien kakaroiden lisäksi naapurin lapsetkin uimahalliin. Ennen kaikkea olen saanut vaikuttua siitä lahjakkuudesta, tinkimättömyydestä ja ahkeruudesta, mitä Jussi kirjailijana edusti – se ei ainakaan vähennä lähes lapsenomaista intoa päästä ohjaamaan kaikista mahdollisista paikoista juuri Nilsiään yksi kaikkien aikojen kovimmista suomalaisista klassikkonäytelmistä. Savossa nähdään!

Itsenäisyyspäivän aattona Helsingissä 2019,

Nina Honkanen, ohjaaja