Silloin vettä satoi...

...Eli Nilsiän Harrastajateatterin historiaa

Se alkaa sateessa, sade jatkuu, 
juuri ennen loppua aurinko jo paistaa. 
Mikä se on?  
- No kesäteatteriesitys tietysti!

Nilsiän Harrastajateatterin taival 1950-luvun puolesta välistä tähän päivään on ollut sadekesien sävyttämää. Vaatii luonteen lujuutta sekä olla näyttämöllä että istua katsomossa, kun viima käy ja sade pilaa näkyvyyden ja kuuluvuuden. Toisaalta, onhan se ollut sen arvoista!

Konkarinäyttelijä Topi Paananen muisteli, että kun tehtiin Koettakaapa vedellä, sanoi palopäällikkö -näytelmää vuosia sitten, satoi "joka s-nan" esityksen aikana. Vedellä koeteltiin sekä näyttelijäpoloa että katsomossa kyyhöttäneitä. 

Harrastajateatteri piti kotiaan Tahkovuorella Tahkolahden pohjukassa, kun näyteltiin Jätkiä ja Tirektiiviä. Sade pilasi lukemattomat esitykset. Jätkien kesänä oli lisäksi hyvin kylmä. Topin esittämä Rupuli Viileke hukuttautui esityksen tiimellyksessä ja Topi paineli puolialastomana iso kivi sylissään Tahkolahteen. Näyttelijän suusta tuli repliikin mukainen kirosanatulva sydäntäsärkevän aidosti!

Samassa näytelmässä Kari Summanen Humu Hämysen roolissaan kosiskeli Ruusua mökin nurkalla, johon oli syntynyt melkoinen lammikko. Tilanteen koomisuutta lisäsi luonnostaan sulhasmies, joka seisoi vaaleansinisessä diakonaalipuvussaan polviaan myöten suonsilmässä.

Teatterin tekeminen on taidetta ja joskus silmänkääntötemppujakin. Jätkissä kulissit ja rekvisiitta liikkuivat itsestään pelkän tuulen voimalla. Rautavaaran suunnasta, pitkin Tahkolahden pohjaa puhaltanut pohjoispuhuri siirteli pukutelineitä ja peilejä niin, etteivät näyttelijät tienneet, missä kulissit milloinkin olivat. 

Tirektiiviä näyteltiin joskus sellaisessa kaatosateessa, että paikallislehden maisemakonttori vaihtui kahluualtaaksi. Silmälasit sumenivat ja vaaleat kesähousut vaihtoivat väriä sekä etu- että takamuksesta. Näyttämön takana ollut pressukatos keräsi vettä pussin pohjalle. Juuri kun näytöstä oltiin kerran aloittamassa, sai Väätäisen Pertti kymmeniä litroja sadevettä niskaansa sopivasti tuntumaa rooliinsa hakiessaan.

Muutoinkin Tahkolahden kesäteatteri oli säiden armoilla. Kauniin kesäpäivän päätteeksi "monsuuni" saattoi nousta nopeasti pitkin lahtea ja pilvi oli sopivasti teatterin kohdalla ensimmäisen soiton soidessa. Viisaassa Neitsyessä ensimmäisen näytöksen alussa lukkarin suuhun asetettu repliikki "Ihana herran päivä, ja armon aurinko paistaa porottaa" sopi ilkikurisen erinomaisesti ukkosmyrskyn pimeyteen ja raekuuron keskelle. 

Rantarokkia esitettiin kahtena eri kesänä Simolan kotiseutukeskuksen pihassa. Jälkimmäisen näytäntökauden pilasi kevyt kesäsade täydellisesti. Näytelmän alussa talon isäntää näytellyt Lipposen Raimo riisui paitansa ja Ritva "Äitee" Rissanen ryhtyi hierojaksi sopivasti raekuuron iskiessä Simolan mäelle. Siinä sitten näyteltiin rakeiden pomppiessa Ramin selkänahkaa pitkin. 

Antti Heikkinen, mopoileva nuorimies samassa näytelmässä, juoksi sateessa ja kaatua mätkähti liukkaalla pihalla selälleen rapakkoon. Antti nousi tyynesti rapakosta ja kumarsi yleisölle, joka antoi ansaitut aplodit näyttelijäsuorituksesta. Meijerin tilaama juhlanäytäntö piti keskeyttää kokonaan ja kesän viimeinen esitys näyteltiin sitkeästi kotiseutukeskuksen sisätiloissa jännittävään loppuratkaisuun saakka. 

Punka -näytelmän ensi-illan aloitus sattui täydellisesti yhtä aikaa salamaniskun ja ukkonsen kanssa. Katsomosta kuului kommentti: "Onpa loistavat tehosteet!" Tähän salamaniskuun voisi päättää Nilsiän Harrastajateatterin "sadevuodet", sillä uusi, KATETTU katsomo ja näyttämö olivat valmistuneet Simolan mäelle!

Heikki Kuikkaniemi
2004