Yölinnut

Keväällä 2019

Käsikirjoitus: Matti Pajula

Sovitus: Antti Heikkinen

Ohjaus: Laura Malmivaara ja Antti Heikkinen

Juttu Savon Sanomissa ja Pitäjäläisessä.



Erkki Rahkola, alikersantti Antti Heikkinen
Ahti Takalo, luutnantti Janne Saarelainen
Paavo Viitala, korpraali Antti Saarelainen
Jallu Rantanen, sotamies Pekka Räsänen
Timo Hartikainen, sotamies Jarno Kelojärvi
Arola, kuulustelija Anni Lipponen
Dieter Hohnecker, saksalainen luutnantti Ville-Markus Laitinen
Auli Hakala, konttoristi Lea Kuikkaniemi
Siiri Purola, sairaanhoitaja Miia Lappalainen
Lempi Kylmänen, apuhoitaja Mervi Nousiainen
Elma Kesti, siivooja Eveliina Paussoi
Saimi Koponen, pyykkäri Vilma Huhtala
Kuiskaus Anna Saastamoinen

Savon Sanomat 12.3.2019

Seppo Kononen

Nilsiäläinen kirjailija Matti Pajula on viettänyt vuosia herännäisjohtaja Paavo Ruotsalaisen seurassa ja rakennellut noitten pohdintojen pohjalta jo puolen tusinaa vaikuttavaa näytelmää. Uusin on parin vuoden takaa Nilsiän herättäjäjuhlilta, ja siinä katsottiin maailmaa kahden körttiuskon alkuaikojen keskeisen johtajan – Paavon ja Lapuan papin Lauri Kustaa Malmbergin – vaimojen näkökulmasta.


Malmbergin vaimon osan näytteli sukuun kuuluva Laura Malmivaara, ja onnistunut yhteys on saanut nyt jatkoa, kun maan eturiviin kuuluva näyttelijä saatiin ohjaamaan myös Pajulan Yölintuja.

Yölinnuissa ei istuta körttiseuroissa tai Aholansaaren tuvassa, vaan siinä seurataan yhden hyvin dramaattisen yön tapahtumia vuoden 1944 lokakuussa, kun viisi suomalaista ja yksi saksalainen upseeri onnistuivat pakenemaan Rovaniemeltä, jota saksalaiset joukot olivat ryhtyneet täydellä voimallaan tuhoamaan. Pajula on kertonut näytelmän perustuvan kuulemiinsa tositapahtumiin.

Ensimmäisessä kohtauksessa kaksi karjalaksi haastelevaa sotilasta istuu rinnatusten ja keskustelee, mitä sota ja tappaminen ovat tehneet heille ihmisinä. Syntyy mielikuva kuin Tuntemattoman sotilaan Antti Rokka ja hänen kaverinsa Suen Tassu eivät olisi jääneetkään Kannakselle, vaan ovat saaneet vielä jatkosodan jälkeen komennuksen Lapin sotaan aiempaa aseveljeä vastaan.

Saartorenkaan läpi paenneiden viiden suomalaisen sairaanhoitajan ja haavoittuneen vihollisupseerin näytelmä alkaa nopeasti elää omaa elämäänsä. Kahdentoista henkilöhahmon välityksellä kirjailija tuo katsojain eteen koko inhimillisen elämän tunnekirjon armottomasta julmuudesta vielä kasvuiässä olevan lapsen herkkyyteen.

Näytelmän pohjavire on syvällisen pohdiskeleva, mutta välillä kerronta muuttuu rahvaanomaisen riehakkaaksi ja suorastaan irvokkaaksi ilman, että se pilaa näytelmää. Päinvastoin, sota ei ole ollut koskaan lasten katsottavaa.

Suomalaisia johtava upseeri ja Valpon kuulustelija ovat Yölintujen kovia ja armottomia Lammioita, tavalliset suomalaiset rivisotilaat katsovat asioita inhimillisyyden näkökulmasta ja tohtivat myös toimia sen mukaan.

Saksalaisten vakoojiksi ja huoriksi leimatut viisi sairaanhoitajaa saavat säilyttää näin henkensä ja oraalle noussut nuori lempi jatkaa vahvistumistaan.

Pajulan kirjoittaessa aikanaan Yölintujaan ei tiedetty vielä mitään Syyrian sisällissodasta ja armottoman verisistä Isis-taistelijoista. Yölintuja katsoessa ei voi kuitenkaan olla ajattelematta, että kohta 75 vuoden takaisilla Rovaniemen tuhoa paenneilla sairaanhoitajilla on paljon yhteistä tämän päivän suomalaisten tai ylipäätään länsimaisten ”Isis-morsiamien” kanssa. Nyt punnitaan meidän inhimillisyyttämme.

Nilsiän harrastajateatterin kaksitoista näyttelijää eivät ole tusinatavaraa. Onnistunut roolitus, antaumuksellinen näytteleminen ja ammattimainen ohjaus ovat tuottaneet jo vuosia vaikuttavaa tulosta.

Ensi-illan täyden katsomon reaktiot kertoivat, että yhden yön näytelmänä Yölinnut jätti miettimistä pitkäksi aikaa.